”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.” (Miika 6:8)
Moni mietti päänsä puhki, mitä pitäisi tuoda mukanaan, kun astuu Jumalan kasvojen eteen. Vuoden ikäisiä vasikoita, tuhansia pässeja vai uhriöljyä (6:6-7)? Kyllähän he sen jo tiesivät: Jumala ei kaivannut ulkonaisia uhreja, vaan oikeaa sydämen asennetta, joka näkyy sen tekemisenä, mikä on oikein, rakkauden ja hyvyyden osoittamisena ja vaeltamisena Jumalaa kuunnellen (6:8). Näkyykö meidän elämässämme se, että toimimme oikein suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme (Matt. 22:37-39)? Osoitammeko rakkautta ja armahtavaisuutta jopa niille, jotka toimivat väärin meitä kohtaan? Koetammeko olla täydelliset niin kuin meidän taivaallinen Isämme (Matt. 5:43-48)? Meiltä taitaa jäädä saavuttamatta Jumalan asettamat ihanteet. Kun Jeesukselta kysyttiin, mitä tulisi tehdä, jotta teot olisivat Jumalan tekoja, Hän kehotti uskomaan Häneen, jonka Jumala on lähettänyt (Joh. 6:28-29). Jeesus meissä voi tehdä sen, mihin me itse olemme kyvyttömät.
Häneen uskominen tekee hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti