maanantai 13. helmikuuta 2017

Suutahtelua

”Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?” (Joona 4:4)

Niiniven asukkaat olivat tehneet yhdestä sydämestä parannusta kääntyen pois pahoilta teiltään ja väärät tekonsa hyläten. Heidän vilpitön parannuksen teko oli saanut Jumalan peruuttamaan tuomionsa (3:5-10). Yksi ei kuitenkaan iloinnut. Joona suuttui, vaikka hän tiesi palvelevansa anteeksiantavaa ja laupiasta Jumalaa, joka on kärsivällinen ja jonka hyvyys on suuri (4:1-2). Ansaitsematon armo loukkasi Joonaa ja loukkaa aika usein meitäkin. Saatamme erehtyä kuvittelemaan, että pelastumisellamme olisi jotain tekemistä oman erinomaisen elämämme ja ansioidemme kanssa. Kun Jumala sitten osoittaa armoansa jollekulle sellaiselle, joka ei meidän mielestämme ansaitse sitä, vaan jota tulisi päinvastoin rangaista oikein kunnolla, tuhahdamme loukkaantuneena: "Tuo kyllä pelastui ihan armosta!" Mutta emmekö mekin? Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta, kun synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät (Tiit. 3:5).

Onko syytä olla suutuksissa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti