perjantai 5. tammikuuta 2018

Sydämen kipua

”Minulla on suuri murhe ja jatkuva tuska sydämessäni.” (Room. 9:2)

Paavali ilmaisi avoimesti voimakkaan totuuden, jonka Pyhä Henki oli laskenut hänen sydämelleen ja joka raastoi hänen sisintään. Hänellä oli suru ja huoli niistä kansaansa kuuluvista ”veljistä”, jotka eivät tunteneet henkilökohtaisesti Jeesusta Kristusta. Hän olisi itse ollut jopa valmis ottamaan kantaakseen heidän rangaistuksensa, jos se olisi voinut pelastaa heidät (9:1-3). Tottahan Paavali tiesi, että yksin Jeesus voi pelastaa ihmisen, mutta hänen sanoissaan kaikuu se syvä rakkaus ja huoli, jota hän koki ihmisten iankaikkisista sieluista. Onko meillä hätää ja murhetta niistä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta? Oli sitten kyse perheenjäsenistä, sukulaisista, ystävistä, työtovereista, naapureista tai ventovieraista lähellä ja kaukana. Olemmeko me valmiit uhraamaan aikamme, rahamme, taitomme, mukavuutemme ja turvallisuutemme, jotta mahdollisimman moni heistä saisi tulla uskoon? Mitä jos pyytäisimme häntä murtamaan sydämemme kovuuden ja antaisimme itsemme ja koko elämämme täysin tietoisesti Jumalan käyttöön (12:1)?

Viisas voittaa sieluja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti