”Me puhumme, emme miellyttääksemme ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme.” (1. Tess. 2:4)
Ei ole aina itsestäänselvää, että pyrimme miellyttämään puheillamme ennen kaikkea Jumalaa. Ulkoinen paine maailman taholta on paikoitellen niin voimakas, ettei uskalleta puhua asioista niiden oikeilla nimillä, sanoa syntiä synniksi tai pysyä Jumalan sanassa, maksoi, mitä maksoi. Jumalan sana on monella kohtaa aivan ehdoton, etenkin siinä, miten tulee suhtautua syntiin ja miten ihminen pelastuu. Jos emme uskalla sanoa yleisen mielipiteen tähden syntiä synniksi, jää myös parannus tekemättä ja synnit anteeksisaamatta. Apostolit eivät taipuneet ympäröivän yhteiskunnan arvoihin, toiveisiin tai odotuksiin. He eivät tavoitelleet omaa etuaan, vaan julistivat uskollisesti Jumalan sanan totuutta (2:3-6). He saivatkin nähdä Jumalan vahvistavan julistetun sanan Pyhän Hengen voimallisen vaikutuksen kautta (1:5). Ei siis puhuta, että saisimme ihmisiltä hyväksyntää, vaan julistetaan täyttä evankeliumia Hengessä ja totuudessa.
Kestävätkö sanamme koetuksen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti