”Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette!” (Luuk. 10:23 )
Opetuslapset palasivat iloisina Jeesuksen luokse. He olivat saaneet lähteä evankeliumin työhön Jeesuksen valtuuttamana ja olivat saaneet toimia Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaan niin, että pahat hengetkin tottelivat heitä, kun he käskivät niitä Jeesuksen nimessä. Juuri kaikkea vihollisen voimaa vastaanhan Jeesus oli antanutkin heille vallan. Jeesus ylisti Isää siitä, että Hän oli salannut tämän kaiken järkeviltä ja viisailta, mutta oli ilmoittanut sen lapsenmielisille (10:17-21). Opetuslapset ottivat todesta sen vallan ja voiman, jolla Jeesus lähetti heidät työhön. He eivät ryhtyneet järkeilemään ja selittämään, mikseivät he voisi toimia samassa voimassa kuin Jeesus tai miten Jeesuksen selvä kehotus tulisi oikeasti ymmärtää ja tulkita (10:9). Ei. He yksinkertaisesti uskoivat ja tulosta syntyi. Sen tähden he saivatkin nähdä asioita, joita monet olisivat halunneet nähdä. Ja ennen kaikkea: he saivat nähdä ja tuntea Jeesuksen.
Näetkö?
Aamen, pitää asioida sillä mitä on. Sen uskon määrän mukaan mikä on. Ja Jumala vie Seurakunnan alkuseurakunnan siunauksiin, mutta se tarkoittaa kokonaisvaltaista Hengen elämää. Pienten alkujen päiviä eletään jo. Herran omat alkaa tehdä täyttä totta ja astuu kilvoituksen Tielle. Sitämyötä pääsee hengellisiin todellisuuksiin. Mielestäni monenkaan kohdalla ongelma ei kuitenkaan ole se ettei he todista Herrasta ja rukoile sairasten puolesta, vaan se on vain huonoa hedelmää siitä tosiasiasta ettei he ole kilvoituksen Tiellä, heillä ei ole voimaa ja voitelua eikä he ole täynnä Henkeä vaan täynnä lihaa ja tän maailman törkyä. Ei heitä auta patistella evankeliumin asialle, jos eivät ole Kristuksessa. Ei Jeesus nimi ole mielestäni instrumentti. Tyhjästä on paha nyhjästä, jos ei tunneta Jeesusta niin vaikea on tehdä mitään, jollei armon Henki ala vetää kilvoituksen Tielle. Toki moni on elävässä uskossa, ja heidän kohdalleen kannustuksen Sana on paikallaan. Kun lähtee asioimaan ja liikkeelle, niin tapahtuu kasvua ja enentymistä. Paikallaan olossa ei siloin ole mitään pahaa jos todella etsii Herraa ja kokee nälkää sen suhteen että voisi kasvaa Hänen tuntemisessa. Silloin ei ole edes paikallaan, vaikka ulospäin siltä näyttäisi, vaan Herran askelis. On vaan tosiasia että hyvin harva on täynnä PyhääHenkeä, ja pitäis paljon julistaa myös sitä että onko teillä rakkaat ystävät virtaava Lähde sisimmässä, ylitsevuotava astia josta Elämä pursuaa ja josta jakaa muille. Jos ja kun ei ole, niin se Öljy pitää henkilökohtaisella tasolla löytää. Mielestäni vastaus ei ole se että Sana sanoo että meillä on Voitelu ja että on annettu valta tehdä sitä ja tätä. Paavali kovasti kilvoitteli, että hänet todella havaittaisiin olevan Hänessä. Olkoon meillä sama mieli. Kilvoituksen Tie ei ole helppo, ja kukaan ei ole uskossa minkään aivouskon tai suuntunnustuksen perusteella. On hengelliset todellisuudet, ja vain se joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Ei kai se niin mene että Sana lupaa kaikien tietyt ehdot teknisesti täyttävien olevan Hänessä?
VastaaPoistaJa ettei jää väärää kuvaa, niin itsellä vahva näky sairasten puolesta rukoilusta nimenomaan arjessa ja kaduilla muutamia kokemuksia siitä miten sairas paranee ja tulee samalla myös tod voimakas Jumalan läsnäolo tilanteeseemn, ja tuntunut että kivun katoamista konkreettisempana siinä todistaa paranevalle se Jumalan Hengen läsnäolo. Ylipäätään koen että parantamisessa kyse hyvinkin paljon hengellisemmästä asiasta kuin että sairaus väistyy. Eli koen ja näen että siinä tapahtuu näkymättömis maailmois isoja asioita ja tilanteen todistusvoima on suurempi kuin se inhimillisesti koettu apu ja ihme. Siunausta kaikille ja rohkeasti eteenpäin kilvoituksen Tiellä. Että Hän vois saada meissä todella sijaa enempi. Hedelmää kyllä tulee kunhan olemme ja pysymme Hänessä. Mielenkiintoisia aikoja eletään.
VastaaPoista