”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin." (Luuk. 24:21)
Me luulimme. Me ajattelimme. Me unelmoimme. Me odotamme usein, että asiat menisivät toivomallamme tavalla. Opetuslapsillakin oli omat ajatuksensa siitä, kuinka asioiden olisi pitänyt mennä ja kuinka Jumalan valtakunnan olisi pitänyt ilmestyä, mutta kun niin ei käynyt, he olivat murheen murtamat (24:17). Ylösnoussut Jeesus joutui nuhtelemaan heitä (24:25) ja avasi myöhemmin heidän mielensä ymmärtämään kaiken sen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa oli Hänestä kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille on Hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista (24:44-48). Valitettavan moni kristitty rakentaa uskoaan omien luulojensa ja toiveidensa varaan. Ei siis uskotella, vaan tartutaan Raamattuun ja uskotaan, mitä Jumala sanassaan meille ilmoittaa.
Jeesus auta meitä ymmärtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti