Paavali kehuu edellisessä jakeessa nuorta Timoteusta, jonka sydän paloi Jumalan työlle (2:19-20). Moni oli jo tuolloinkin kiinnostunut vain omasta edustaan. Mikä on meidät liikkeelle saava voima? Onko se oman edun tavoittelu, minun tarpeeni ja minun valtakuntani? Vai onko Jeesuksen Kristuksen rakkaus saanut meissä aikaan sen, että tahdomme etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan (Matt. 6:33)? Mitä maassamme tapahtuisikaan, jos Kristuksen asiat saisivat olla meidän to-do-listamme kärjessä? Jos seurakunta rukoilisi ja etsisi Herraa? Jos seurakunta lähtisi tarvitsevaan maailmaan kohtaamaan ihmisiä Jumalan vaikuttamien tekojen kautta? Jos ottaisimme Sanan tosissamme - aikuisten oikeasti? Nyt on aika ymmärtää, mikä on todella tärkeää. Sielujen pelastus.
Lähdetään Jeesuksen asioille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti