”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.” (Ruut 1:16)
Jeesus kutsui opetuslapset seuraamaan Häntä, sillä Hän aikoi tehdä näistä ihmisten kalastajia (Mark. 1:17-18). Seuraaminen ei tapahtunut etäältä, vaan opetuslapset pääsivät näkemään ja oppimaan aitiopaikalta, miten Jeesus teki vain sitä, mitä Hän näki tekevän (Joh. 5:19). Myöhemmin Jeesus lupasi, ettei jättäisi heitä orvoiksi, vaan tulisi heidän luoksensa. Isä lähettäisi Pyhän Hengen, Puolustajan, joka pysyisi heidän luonaan ja olisi heissä (Joh. 14:16-18). Pyhä Henki myös johdattaisi heitä hyvin konkreettisella tavalla (Apt. 13:2). Niinpä apostolit ja alkuseurakunta olivat kaikin tavoin riippuvaiset Pyhästä Hengestä, sillä heillä ei ollut mitään muuta. Pyhä Henki haluaa johdattaa edelleen jokaista Jeesuksen omaa (Room. 8:14). Mutta odotammeko me Hänen johdattavan meitä? Pyydämmekö me Häntä osoittamaan elämämme eri tilanteissa, minne mennä ja miten toimia (Gal. 5:25)? Mitäpä jos alkaisimme kuuntelemaan Hänen hiljaisia kuiskauksiaan ja sanoisimme Hänelle: "Minne Sinä menet, sinne menen minäkin ja minne Sinä jäät, sinne jään minäkin."
Seurataan Hengen johdatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti