Jokaisella on jotakin annettavaa! Oikeasti! Olemmeko ulkoistaneet kokoontumisemme, niin suuret kuin pienet, uskon ammattilaisille, jotka suorittavat "ohjelman" enemmistön seuratessa passiivisena? Onko sisältö kaventunut käsittämään vain laulun ja puheen? Minne ovat kadonneet ilmestykset, profetiat ja kielilläpuhuminen selityksineen? "Mutta kun ei ole tulkitsijaa, olkoon hiljaa!" sanotaan. Totta. Mutta kuinka voimme tietää sen, ettei ole tulkitsijaa, jollei kukaan puhu koskaan kielillä? Arvostella osaamme kyllä kaikkea alkaen pullasta ja kahvista aina vierustoverin käytökseen ja kirkon penkin kovuuteen, mutta missä ovat profeetat, joiden sanomaa tulisi arvioida? Onko kaikki tapahtunut sittenkään yhteiseksi parhaaksi?
Annetaan kaikille lahjoille tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti