Urut pauhaavat ja seurakunta laulaa totisin kasvoin 400 vuotta vanhaa virttä. Pappi lukee monotonisella äänellä liturgisia tekstejään ja kirkkokansa nousee välillä seisomaan. Saarna vilisee outoja sanoja kuten Juudan leijona, uhrikaritsa, sovitus ja sukulunastaja. Mitähän Paavali mahtaisi ajatella? Perinteet ja tavat ovat tärkeitä, mutta koskettaako se vain pientä sisäpiiriä. Onko meillä kosketuspintaa niihin ihmisiin, jotka meidän tulisi saavuttaa evankeliumilla tällä vuosituhannella? Teemmekö kaikkemme, jotta pelastuksen sanoma voisi koskettaa kuulijoita ymmärrettävällä tavalla (9:23)? Paavali ei tinkinyt sanomasta (2:1-5), mutta hän teki kaikkensa välittääkseen evankeliumin sanoman kuulijoidensa lähtökohdat huomioiden, jotta edes muutama pelastuisi.
Toimitaan samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti