”Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta." (Ps. 142:2)
Meidän on turha murehtia, sillä emme voi lisätä murehtimalla elämämme pituutta pätkän vertaa (Matt. 6:27). Ennemmin toisin päin. Murehtimalla saamme pienenkin asian paisumaan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Valvomme öisin. Kehomme reagoi väsymykseen. Huolestumme väsymyksen oireista. Mietimme, onko tämä vakavaa. Valvomme lisää. Kierre on valmis. Murehtimisen sijaan saamme huutaa Herran puoleen, kertoa Hänelle, mikä mieltämme painaa ja etsiä Hänen apuaan (142:3). Saamme viedä kaiken sen, mitä tarvitsemme, Jumalalle rukoillen, anoen ja kiittäen. Silloin huolen ja murheen keskellä tapahtuu ihme: Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa (Fil. 4:6-8).
Herra, sinua minä huudan avukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti