”Mutta Jumalaa, jonka kädessä on sinun elämäsi ja kohtalosi, sinä et ole kunnioittanut.” (Dan. 5:23)
Kuningas Belsassarin juhlat päätyivät äkisti suuren käden kirjoittaessa palatsin kalkittuun seinään merkilliset sanat. Pelko täytti kalvenneen kuninkaan mielen polvien lyödessä loukkua (5:1-6). Kuningas halusi saada asiaan selvyyden, joten hänen eteensä tuotiin Daniel, jonka oli kerrottu kykenevän ratkaisemaan vaikeita ongelmia (5:16). Daniel muistutti Belsassaria kuninkaallisen suvun vaiheista ja historiasta, jonka kuningas kyllä hyvin tunsi. Siitä huolimatta hän ei nöyrtynyt Jumalan edessä, vaan nousi ylpeydessään pilkkaamaan maan ja taivaan Luojaa (5:18-23). Ei unohdeta sitä, kuinka Jumala on auttanut, siunannut ja varjellut meitä niin yksilöinä kuin kansana. "Herra, auta kansaamme taas, että turvaisi yksin Jumalaan. Nöyrä mieli nyt anna, se että tunnustaa: Minä tarvitsen Jumalaa."
Ei unohdeta Jumalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti