”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan." (Jaak. 1:19)
Kaikilla on valtava tarve saada äänensä kuulumaan. Minun ajatukseni. Minun oivallukseni. Minun päätelmäni. Minun mielipiteeni. Minun teologiani. Mitä enemmän pidämme ääntä itsestämme ja mitä vähemmän kuuntelemme toisia, saattaa välittää tahattoman viestin siitä, että vain omat ajatuksemme ovat merkittäviä. Jaakob neuvoo meitä viisaasti toimimaan päinvastoin. Mitä maailmassa tapahtuisikaan, jos jokainen meistä kuuntelisi enemmän kuin puhuu? Ymmärtäisimmekö paremmin toisiamme niin kodeissa, työpaikoilla kuin seurakunnassa? Olisiko meillä vähemmän loukkaantumista, riitaa, vihaa ja katkeruutta? Mitä jos ajattelisimme enemmän toisten parasta ja opettelisimme kuuntelemaan enemmän? Tähänkin saamme voiman Jumalalta.
Kuunnellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti