”Minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.” (Room. 10:1)
Ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen oli muuttanut Paavalin elämän täydellisesti (Apt. 9:1-19). Hän tajusi, ettei hänellä ollut yhtään mitään, jolla voisi saada Jumalan mielisuosion osakseen (Fil. 3:5-9). Hän sai vastaanottaa pelastuksen yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden (Ef. 2:4-9). Evankeliumin kertomisesta tuli hänen elämänsä ykkösasia, jotta mahdollisimman moni oppisi myös tuntemaan Jeesuksen ja pelastuisi (1. Kor. 9:16-22). Jumala lupaa, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu. Mutta! Kuinka huutaa avuksi Häntä, johon ei usko? Kuinka uskoa Häneen, josta ei ole kuullut? Kuinka kuulla, ellei kukaan julista (10:13-15)? Mitä maassamme tapahtuisikaan, jos Jumala saisi herättää meidän sydämissämme aitoa hätää ihmisten sieluista? Alkaisimmeko Paavalin tavoin rukoilla ja kaivata sydämemme pohjasta ihmisten pelastumista? Alkaisimmeko toimia, jotta niin tapahtuisi?
Herra, herätä meidät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti