”Silmäni vuotavat kyynelvirtoja, kun sinun opetustasi ei noudateta.” (Ps. 119:136)
Psalmin kirjoittajalle Jumalan sana ja hänen käskynsä olivat niin tärkeät, että hän eli tarkoin niiden mukaan ja vihasi kaikkia valheen teitä (119:127-128). Ei ollut siis mikään ihme, että hän itki vuolaasti silmät punaisina katsoessaan ympärillään olevaa piittaamattomuutta Jumalan hyviä ohjeita kohtaan. Hänen sydämensä murtui näkemästään, mutta miten on meidän laitamme? Kun ihmiset ympärillämme kääntävät selkänsä Jumalalle ja hänen sanalleen, saako se meidät itkemään murtuneina heidän puolestaan vai vihastumaan ja tuomitsemaan? Jälkimmäinen on alituisena vaarana, jos emme tarkkaile sydäntämme, sillä monien rakkaus kylmenee laittomuuden lisääntyessä (Matt. 24:12). Jeesuksen omina meidän tulisi olla kuitenkin osoittamassa kaikin mahdollisin tavoin Jumalasta vieraantuneille ihmisille tietä hänen yhteyteensä. Jospa Pyhä Henki saisi vaikuttaa meissä enemmän Jeesuksen mielenlaatua, rakkautta ja sääliä (Matt. 9:36), jotta alkaisimme rukoillen siunata ihmisiä ympärillämme.
Herra, murra sydämeni kovuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti