Johannes oli joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska oli julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta (1:9). Siellä Pyhä Henki valtasi Johanneksen, hän sai nähdä valtavia ilmestyksiä ja hän sai nousta taivaaseen katsomaan, mitä on tapahtuva (4:1). Myös Paavali temmattiin taivaaseen ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai ei, sen tietää yksin Jumala (2. Kor. 12:2-6)? Näemme Raamatussa, että Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi (1. Kor. 12:6-7). Olikohan jo tuolloin niitä, jotka katsoivat asiakseen tuomita tuollaiset kotkotukset turhaksi haihatteluksi ja harhaopiksi? Luulenpa, että jokaisella Jeesuksen omalla oli kädet niin täynnä työtä maailman evankelioimisessa ja taistelussa pimeyden voimia vastaan, ettei heillä jäänyt aikaa kivittää omiaan. Olisikohan meidänkin aika keskittyä olennaiseen? Mennä ja tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi.
Työ odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti