”Joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.” (1. Tim. 3:1)
Seurakunnan kaitsijalle eli sen paimenelle, valvojalle, piispalle tai miten nyt alkukielen sanan haluammekaan kääntää, asetetaan kovat kriteerit. Usein poimimme listasta vain yhden ominaisuuden ja ajattelemme sen riittävän. Mutta riittääkö se? Sanan mukaan hänen tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen, lempeä, sopuisa ja taitava opettamaan. Hän ei saa olla vastakääntynyt, juomiseen taipuvainen, väkivaltainen tai rahanahne. Hänen on nautittava ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus, sillä jos hän ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta (3:2-7). Pitäisikö meidän huomioida henkilövalinnoissa enemmän Jumalan asettamia ominaisuuksia kuin muodollista koulutusta?
Löytyisikö kelvollisia ehdokkaita?
Näihin kriteereihin en yllä ainakaan kaikin osin, mutta joskus Jumalan voima tulee ilmi heikkoudessa.Taitaa olla tässä työssä paha sekin jos luulee jotakin olevansa ja alkaa kattella toisia kovin korkialta.
VastaaPoistaEipä taida kellään olla varaa kovin korkealta katsella tai huudella. Pienelle paikalle vie.
VastaaPoistaTätä olen miettinyt nyt, kun työttömänä oon, että olisi mukava tehdä töitä seurakunnassa, mutta kriteerit ei todellakaan täyty... - Anu
VastaaPoistaMukaan vain, seurakunta on armahdettujen syntisten yhteisö.
Poista