”Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat." (Matt. 12:15)
Olemme taitavia selittämään, miksi ihmiset eivät tule hengellisiin tilaisuuksiin. Elämä on kiireistä. Viikon töiden jälkeen ei jaksa. Lapsilla on harrastukset samaan aikaan. Ihmiset eivät ole kiinnostuneet uskonasioista. Ei ole herätystä. Olisiko meillä kuitenkin peiliin katsomisen paikka? Onko uskonnollisuus ja traditiot tulleet fariseusten tavoin esteeksi Jumalan valtakunnan etenemiselle keskuudessamme (12:9-13)? Olemmeko tehneet elävästä suhteesta teoriaa? Elämmekö itse Jumalan armosta ja heijastammeko sitä elämämme kautta? Onko meillä sellainen suhde Jeesukseen, että muutkin haluavat päästä osalliseksi samasta? Onko Jumalan valtakunta keskellämme niin, että Jumala vahvistaa todistuksemme tunnusteoilla ja ihmeillä (Hepr. 2:4)? Evankeliumille on yhä tarvetta ja Jeesus on kansamme ainoa toivo (12:21).
Ei olla esteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti