”Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit." (Matt. 18:22)
Pietari kysyi Jeesukselta, että pitäisikö hänen antaa anteeksi jopa seitsemän kertaa sille, joka toimii väärin häntä kohtaan. Paljon enemmän: 77 kertaa (18:21-22). Jeesus tarkoitti siis, ettei tule pitää kirjaa, vaan olla aina valmiit armahtamaan. Hän havainnollisti asiaa vertauksella. Kuningas antoi suunnattoman suuren velan anteeksi palvelijalleen, joka ei olisi kyennyt koskaan maksamaan sitä takaisin. Kun tämä armahdettu palvelija näki työtoverinsa, joka oli velkaa pienen summan, hän toimitti tämän vankilaan, kunnes maksaisi kaiken. Kun kuningas sai kuulla tästä, hän kutsui armottoman palvelijan luokseen ja kysyi, eikö tämän kelvottoman olisi pitänyt armahtaa työtoveriaan samalla tavoin, kuin kuningas armahti häntä (18:23-35). Kun ymmärrämme Jumalan anteeksiannon suuruuden meitä kohtaan, sen tulisi synnyttää meissä anteeksiantavaa mieltä toisia kohtaan.
Olenko armoton vai armollinen palvelija?
Jos ei ole synnintuntoa, niin ei voi olla todellista armontuntoakaan ja sitä myötä ei voi olla armahtavaa mieltä muitakaan kohtaan. Synnintuntoa ei voi olla jollei Henki valaise. Se että myöntää olevansa syntinen ja huono ei ole synnintuntoa. Lähes jokainen myöntää tekevänsä pahaa ainakin ajoittain. Meillä uskovilla pitäis säilyä synnintunto. Se kulkee käsikädessä vapauden ja todellisen rauhan kanssa. Me tarvitaan lisää Valoa, että tajutaan ja koetaan Jumalan olevan Pyhä. Kun kompastutaan ja lihan mieli saa vallan niin se unohtuu, karmeita tilanteita kun kaadutaan syntiin. Mutta jos eletään lihallisesti kokoajan niin ei tule kompurointia, vihataan lähimmäisiä tunto turtana ja nautitaan maailmasta ja sen himoista. Pyhä Henki vailla jumalanpelkoa ei ole se pyhän Jumalan Henki joka johtaa totuuteen. Herra meitä armahtakoon, jokainen kilvoittelija saa tänäpäivänä kokea henkimaailman raivoa ja ei ole helppo pysyä pystyssä. Parempi kuitenkin olla helteessä kuin huviretki- osastolla valheen vallassa
VastaaPoista