”Kun siis opetat muita, etkö opetakaan itseäsi?” (Room. 2:21)
Paavali kysyy tärkeän kysymyksen: elämmekö itse opetuksemme mukaisesti? Varastammeko itse, vaikka julistamme, ettei saa varastaa? Teemmekö itse huorin, vaikka sanomme, ettei niin saa tehdä? Häpäisemmekö itse Jumalan sanan, vaikka julistamme sitä (2:18-23)? Paavalin listaa voisi jatkaa. Puhummeko itse toisista pahaa, vaikka kehotamme kohtelemaan toisia kunnioittavasti? Kerrommeko itse valkoisia valheita, vaikka opetamme, että Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka? Levitämmekö itse juoruja, vaikka varoitamme toisia panettelusta? On paljon helpompaa vaatia muita käyttäytymään oikein suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin kuin elää itse samojen vaatimusten mukaisesti. On helppo sortua ulkonaiseen hurskauteen ihmisten edessä, vaikka sisin on täynnä teeskentelyä ja vääryyttä (Matt. 23:3-28). Eletään Pyhän Hengen hallitsemaa, aitoa ja läpinäkyvää opetuslapsen elämää, joka tuo kunniaa Jumalalle silloinkin, kun kukaan ei ole näkemässä.
Ja yksi näkee silloinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti