”Abraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut.” (Room. 4:18)
Jumala oli luvannut Abrahamille, että tämä tulisi saamaan runsaasti jälkeläisiä ja olisi monien kansojen kantaisä. Abraham tarttui tuohon lupaukseen, vaikka inhimillisesti katsoen toivoa ei ollut, sillä hän tiesi lähes satavuotiaana elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham oli täysin varma siitä, että olosuhteista huolimatta Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut (4:19-21). Jumala piti Abrahamille antamansa lupauksen, sillä hän on uskollinen ja luotettava (3:4). Mekin saamme tarttua uskossa Jumalan ihmeellisiin lupauksiin, jotka hän on antanut meille sanassaan. Kaikkein ihmeellisin ja suurin lupaus on se, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, ei joudu kadotukseen, vaan saa iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Jeesus on avannut meille kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pääsyn tähän armoon, jossa toivomme ei ole turha. Tuon toivon vakuudeksi hän on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen (5:2-5).
Tämä toivo ei saata häpeään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti