”Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)
Paavali nosti rohkeasti kissan pöydälle, mitä tuli seurakunnan keskuudessa esiintyvään syntiin (1. Kor. 5:1-7; 2. Kor. 2:2-11). Hän aiheutti joissakin mielipahaa, mutta se oli hyvä, koska murhe sai aikaan parannuksen ja mielen muutoksen (7:8-9). Monihan on pahoillaan synnin seurauksista jäätyään kiinni, vaikkei synti sitä ennen ole suuresti vaivannut. Paljastuminen saa aikaan maallisen murheen, jossa tärkeintä on vahingon minimointi. Ylpeys estää tunnustamasta syntiä. Oman synnin kohtaaminen on aina vaikeaa, etenkin jos joku toinen huomauttaa asiasta. Asetumme puolustuskannalle ja selittelemme asiaa parhain päin. Mutta Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen. Otetaan nuhtelu vastaan nöyrästi, sillä se on väline uskossa kasvuun. Tehdään parannusta, uskotaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja tehdään kaikkemme Pyhän Hengen avulla, jotta tilanne voisi muuttua.
Armo kasvattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti