”Maranata! Herramme, tule!” (1. Kor. 16:22)
Kun katselee ympärilleen, voi yhtyä Paavalin huokaukseen: Herramme, tule! Uutiset levittävät silmiemme eteen maailman synnin ja pahuuden. On vapaudeksi ja rakkaudeksi naamioitua itsekkyyttä. On pommi-iskuja ja terroritekoja. On hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa. On Isisin, Boko Haramin ja Al shabaabin demonista julmuutta. On sotia ja kiihtyvää asevarustelua samalla, kun miljoonat kuolevat ruoan puutteeseen. Jäätiköt sulavat, valtameret saastuvat ja ilmasto lämpenee, vaikkei lämpömittaria katsoessa sitä voikaan uskoa. Koko luomakunta huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa, odottaessaan, että pääsee pois katoavaisuuden orjuudesta. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka huokaamme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi, varmana siitä, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme (Room. 8:18-25). Meidän ei tarvitse kuitenkaan odottaa Jeesuksen paluuta toimettomina, vaan voimme jouduttaa tuota päivää julistamalla valtakunnan evankeliumia kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi (Matt. 24:14)
Herramme, tule!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti