”Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa.” (Luuk. 13:13)
Jeesus oli opettamassa synagogassa, jossa oli nainen, jota oli vaivannut kahdeksantoista vuotta sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja paransi hänet. Ihme ei tehnyt kaikkia iloiseksi. Synagogan esimies, joka näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, sanoi suutuksissaan paikalla olijoille, että tulisivat arkena parannettavaksi (13:10-14). Armoton arvostelun lahja toimi. Esimies ei kyennyt näkemään sairaan hätää uskonnollisten perinnäissääntöjensä läpi ja sai myöhemmin hävetä sanojaan (13:16-17). Kuinka usein mahdammekaan rajoittaa itseämme ja toisia toimimasta uskossa? Ei meillä ole tapana. Ei niin voi toimia. Ei pidä herättää väärää toivoa. Ei pidä innostua liikaa. Annetaan perinteiden ja tekosyiden olla ja ojennetaan kätemme uskossa.
Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti