”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16)
Paavali totesi, että hänen evankeliumin julistamisessa ei ollut mitään syytä ylpeilyyn, sillä hänen oli pakko tehdä sitä (9:16). Paavali oli luullut olevansa Jumalan asialla, mutta elävän Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen muutti Paavalin elämän täydellisesti (Apt. 9:1-22). Hän sai siirtyä pimeyden valtakunnasta Jeesuksen valtakuntaan (Kol. 1:13). Paavalista tuli taivaan kansalainen, joka ei voinut olla hiljaa Jumalan pelastussuunnitelmasta. Hän teki kaikkensa voittaakseen edes muutamia Jeesukselle, sillä kysymys oli ihmisten iankaikkisesta kohtalosta (9:19-22). Ymmärrämmekö me, että on kyse iankaikkisen tärkeästä asiasta? Onko meillä paloa sielujen voittamiseen niillä lahjoilla, mitä meille on annettu? Tarvitsisimmeko me Jeesuksen uudistavaa kosketusta, jotta Hän saisi sytyttää meidät?
Voi meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti