”Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.” (Job 33:14)
Emme voi välttyä huomaamasta Raamattua lukiessamme, että Jumala puhuu tavalla jos toisella. Palavassa pensaassa. Unessa. Kuuluvalla äänellä. Näyssä. Kuiskaten. Profeetan kautta. Kansojen vaiheissa. Profetian sanoissa. Kärsimyksessä. Sanassaan. Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhän Hengen kautta. Ei ole siis kyse siitä, etteikö Jumala puhuisi, vaan siitä, mitä Hän puhuu. Ympärillämme on vain niin paljon melua, virikkeitä, ärsykkeitä ja viihdykettä, että Jumalan ääni saattaa kadota elämämme taustahälyyn. Voisimmeko löytää päivästämme hetken tai hetkiä, jolloin vain hiljennymme kuuntelemaan? Voisimmeko oppia kulkemaan jatkuvasti kuunnellen?
Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti