”Poika vietiin elävänä kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja rohkealla mielin.” (Apt. 20:12)
Paavali puheen venähtäessä pikkutunneille Eutykos-niminen nuorukainen nukahti ja tippui kolmannen kerroksen ikkunasta maahan ja kuoli. Paavali meni alas, painautui häntä vasten, kietoi kädet hänen ympärilleen, totesi pojan olevan elossa, palasi yläkertaan ja keskusteli opetuslasten kanssa vielä pitkään (20:7-11). Hän ei tehnyt asiasta numeroa, sillä sehän oli vain normaalia Jumalan valtakunnan elämää. Tuota ihmettä olivat varmaan muiden mukana todistamassa myös Timoteus ja Trofimos (20:4). Timoteus, jota Paavali kehotti käyttämään viiniä vatsavaivojen vuoksi (1. Tim. 5:23) ja Trofimos, joka jätettiin sairastamaan Miletokseen (2. Tim. 4:20). Parantuminen ja ihmeet eivät olleet Paavalille joko-tai-vaihtoehto, vaan pikemminkin sekä-että. Hänelle ei ollut ongelmaa siinä, että toisinaan Jumala paransi ihmeen kautta (19:11-12) ja että toisinaan inhimilliset lääkintäkeinot ja lepo olivat tarpeen. Mitäpä, jos mekin voisimme ajatella samalla tavoin?
Meillä on ihmeitä tekevä Herra.
Olen miettinyt, että pelastetulla on jo kaikki. Siksi hyvin vähän Sana kertoo uskovien parantumisista. Jaakob toki kehottaa rukoilemaan toistemme puolesta jne. Mutta pääpaino on siinä, mitä Jumala tekee Seurakunnan kautta jumalattomalle maailmalle. Heitä Kristus meissä rakastaa. Meidän osa on kärsiä Kristuksen kanssa, ja heikentyä ja kuolla lihamme puolelta sisäisen ihmisen samaanaikaan vahvistuessa. Siksi onkin hienoa, että arjessa parannetaan sairaita, eikä pyöritetä uskoville rukousjonoja. Pelastettuna on toissijaista minun fyysinen terveys. Olen jo saanut kaiken, ja minun vuoro on kärsiä ja uhrautua ja olla välikappale Hänen käytössä kuollen omille tarpeille ja vaatimuksille ja haaveille. Olen alkanut yhä enempi ymmärtää Paavalia. Se myös erottaa tänäpäivänä terveen ja epäterveen hengen, että onko risti ja kuolema vain huulilla termeinä vai ollaanko ilolla antauduttu sille tielle ja työlle mitä evankeliumin meissä pitää tehdä. Kiitos Herralle että saadaan elää näin mielenkiintoista aikaa, ja olla tällä nisunjyvän Tiellä. Lamput totisesti syttyy, ja myös konservatiivilta voi puuttua Öljy astiasta. "Meidän kaduillamme sinä opetit" eli asiat oli tuttuja mutta tunteminen oli yksisuuntaista. Herra siunatkoon ja johdattakoon kaikessa, aika on vaikea mutta saadaan tulla itsensä Jumalan opettamiksi, ja vain Hän voi meidät varjella lankeamasta. Rukoillen eteenpäin
VastaaPoista