”Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen.” (Luuk. 2:37)
Naisprofeetta Hannan sydän paloi Jumalalle - korkeasta iästä huolimatta. Hän oli antanut koko elämänsä Jumalan käyttöön ja hän palveli Jumalaa temppelissä yötä päivää paastoten ja rukoillen. Monilla meistä on velvollisuutemme puolisoa, perhettä, työnantajaa ja seurakuntaa kohtaan, joten meillä ei ole realistista mahdollisuutta rukoilla yötä päivää Hannan tavoin. Mutta löydämmekö vuorokaudestamme aikaa Herran kasvojen edessä olemiseen? Käytämmekö vapaan aikamme mieluummin kaikkeen muuhun kuin rukoukseen? Tunti tai kaksi menee huomaamatta pelaamiseen, päämäärättömään nettiselailuun, iltapäivälehtien lukemiseen, television katseluun, mobiilisovelluksien käyttöön tai radion kuuntelemiseen. Muistetaan, että siellä, missä on paljon rukousta, on paljon siunausta. Ja siellä, missä on vähän rukousta, on vähän siunausta.
Missä ovat Hannat - ja Hannut?
Kyllä niitä on. Eivät vaan laita varmaankaan Facebookkiin, että rukoilin tänään niin ja niin raakasti. ;)
VastaaPoistaTotta on (puhun ittestäni), että liian vähän tulee rukoiltua. Ihmeen paljon Herra kuitenkin siunaa ja rakastaa. Ihan älyttömän paljon. Ilman mitään määrää.
Totta turiset! Hän on suuri armossaan ja toimii voimallisesti.
VastaaPoista