"Missä teidän uskonne on?" kysyi Jeesus. (Luuk. 8:25)
Venematkan aikana sattui ja tapahtui. Jeesus nukahti. Järvelle syöksyi myrskytuuli. Veneeseen tuli niin paljon vettä, että se oli vaarassa upota. Opetuslapset hätääntyivät ja herättivät Jeesuksen. Jeesus tyynnytti myrskyn. "Missä on teidän uskonne?" Hän kysyi (8:23-25). Kuinka usein löydämmekään itsemme opetuslasten kanssa samasta veneestä? Elämämme pienempien tai suurempien myrskyjen keskellä unohdamme, että Jeesus on luvannut olla kanssamme joka hetki (Matt. 28:20). Tílanteissa, joissa meillä olisi mahdollisuus todistaa uskostamme Jeesukseen, unohdamme, että meille on annettu voima (Apt. 1:8). Sairautta ja kipua kohdatessamme selittelemme, miksi Jumala ei tahdo parantaa ja unohdamme, että meidän tulee laskea kätemme sairaiden päälle (Mark. 16:18). Mitäpä jos alkaisimme lukea Raamattua ja ottaisimme todesta kaikki ne lupaukset, jotka Jumala on meille antanut ja eläisimme sen mukaan.
Missä on meidän uskomme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti