”Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mieluummin kuolla heti. Ole minulle armollinen ja päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta." (4. Moos. 11:15)
Mooseksella oli kädet täynnä työtä. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, kansa alkoi valittaa ruoanpuutteesta, vaikka Jumala ruokki heidät joka päivä. Nyt kaivattiin kunnon ruokaa - kalaa, kurkkua, vesimelonia, purjoa ja sipulia - iänikuisen mannan sijaan (11:4-9). Johtaminen oli rankkaa ja Mooses näki parhaaksi avautua Jumalalle. Hyvä niin. Hän vuodatti sydämensä tuntoja Herralle ja pyysi päästä lopullisesti tuon kurjuuden keskeltä, sillä taakka tuntui liian raskaalta (11:11-14). Mooses toimi viisaasti kääntyessään Jumalan puoleen, jolla oli vastaus Mooseksen taisteluväsymykseen. Jumala käski Moosesta kokoamaan vanhimmista seitsemänkymmentä arvossa pidettyä johtajaa, joihin Hän siirtäisi sitä henkeä, jonka Mooses oli saanut. He voisivat sitten auttaa Moosesta tehtävässään eikä hänen tarvitsisi kantaa yksin koko taakkaa (11:16-17). Ei jäädä peuhtaroimaan itsesääliin ja epätoivoon, vaan huudetaan Jumalan puoleen.
Isällä on vastaus valmiina.
Aamen! Kiitos Herralle! Ollut juuri tämä pointti mielessä, että meidän ei tarvi eikä saa "leikkiä" urhoollista ja kieltää tosiasioita "tunnustaen" vain hyvää jne. Ikäänkuin kyse olis siitä "keisarin uudet vaatteet" sadusta ja että meidän ajatukset ja puheet lois todellisuutta jne. Uskon että vihollinen haluaisi juuri saada meidät Valkeuksien Isästä kauas uskomaan (uskottelemaan) itseksemme itsenäisesti sen sijaan että olisimme alati riippuvaisia Herrasta ja kysyvällä mielellä Pään johdossa. Mooses oli tuossa sangen rehellinen, ei valhetellut ja uskotellut totuutta vastaan. Samoin Aabraham ihmetteli Herralle sitä että kun ei ole poikaa jne, ja lähinnä suostui uskomaan aina kun Jumala näytti tähdet taivaalla jne. Ja hän oli uskon isä, vajavainen monessa kohden horjuva mies, jolle sitten aina Jumala ilmestyi virheistä huolimatta. Voi miten vahva esikuva ja kuinka Jumala lähtöistä. Jos uskon isä olis hurskas sankari Nooa, mutta kun ei. Valittiin epäjumalan palvelija, jolle Jumala ilmestyi kerran toisensa jälkeen. "Te ette valinneet minua vaan Minä valitsin teidät". Ollaan tosiaankin avoimina Herran edessä, ja kysytään ja etsitään Häntä ja hengellisiä todellisuuksia. Liha kun ei Hengeksi muutu, vaikka kuinka väittäis ja uskois. Herra meitä johtakoon eteenpäin Tiellä, että todella oltais täynnä armoa ja Totuutta eikä vain uskottais ja väitettäis olevamme. On vapauttavaa olla avoin Jumalan edessä, aika herkästi ainakin itse eksyn leikkimään urhoollista ominpäin ja lähtee sitten huolet ja painot kun herää käymään Hänen eteen jolle jokatapaukses kaikki on avointa ja paljastettua! Jeesuksen veren suojaa ja väkevää voittovoimaa sinne Vaasaan sekä kaikille muillekkin kilvoittelijoille jotka blogia lukee!
VastaaPoista