”Älä siis häpeä todistusta Herrastamme.” (2. Tim. 1:8)
Kaksi nuorta iranilaista naista oli lähetetty opiskelemaan Lontooseen. Molemmat kohtasivat siellä ollessaan Jeesuksen Kristuksen ja saivat uudestisyntyä Jumalan valtakuntaan. He kohtasivat toisensa ja huomasivat, että Jumala kutsuu heitä kertomaan evankeliumia omalle kansalleen. Niinpä he palasivat Teheraniin ja jakoivat Raamattuja postilaatikoihin, kunnes uskonnollinen poliisi pääsi heidän jäljilleen ja pidätti heidät. Heidät sijoitettiin naisvankilaan ja heitä kuulusteltiin lukemattomia kertoja. Jokainen kuulustelu päättyi siihen, että heitä painostettiin allekirjoittamaan tunnustus, jossa he kieltäisivät uskonsa Jeesukseen, mutta he eivät taipuneet. Kun muut vangit kysyivät syytä heidän tuomioonsa, naiset kertoivat olevansa vankeudessa Jeesuksen vuoksi ja todistivat rohkeasti Herrastaan. Moni nainen tuli uskoon ja vankilaan syntyi seurakunta. Meitä ei vainota tai vangita uskomme tähden, joten pitäisikö meidän kertoa rohkeammin Jeesuksesta ja kärsiä vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa (1:8).
Ei hävetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti