”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet.” (Tiit. 1:16)
Joku on joskus sanonut, että saarnaa aina evankeliumia ja käytä tarvittaessa myös sanoja. Mitä meidän tekomme kertovat meidän suhteestamme Jumalaan? Sanomme kyllä luottavamme Häneen, mutta elämmekö silti päivittäistä elämäämme kuin Häntä ei olisikaan? Kiellämmekö teoillamme Hänet, vaikka niiden tulisi nimenomaan osoittaa, kenen omia olemme? Jeesus antoi itsensä lunastaakseen meidät vapaaksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka tekee hyvää kaikin voimin (2:14). Kun olemme saaneet kokea uudestisyntymisen ihmeen, vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle. Opetuslapseus on elämänmittainen prosessi, mutta Pyhän Hengen aikaansaaman muutoksen tulisi ajan myötä näkyä myös teoissamme. Ei taivuta noudattamaan vanhoja käyttäytymismalleja, vaan pannaan täysi toivo Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa (1. Piet. 1:13-14) ja annetaan Pyhän Hengen uudistaa meitä.
Aito elämä vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti