lauantai 19. elokuuta 2017

Havahtumisia

”Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.” (Matt. 27:4)

Idea oli tuntunut aluksi hyvältä ja sivussa voisi ansaita hieman ylimääräistä. Mutta kun Juudakselle selvisi, että Jeesus oli tuomittu, hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa. Hän katui tekoaan ja lähti palauttamaan Jeesuksen kavalluksesta saamansa kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille, jotka totesivat kylmän rauhallisesti, ettei asia kuulu heille. Niinpä Juudas paiskasi kolikot temppeliin, lähti pois ja hirttäytyi (27:3-5). Juudas kyllä katui tekoaan huomattuaan tekonsa seuraukset, muttei kyennyt ymmärtämään Jumalan armoa ja sitä, että Jeesus tuli antamaan henkensä myös hänen puolestaan (Joh. 15:13). Moni kokee katumusta viimeistään silloin, kun väärät teot tulevat ilmi. Joku yrittää selittää tekoaan parhain päin, joku toinen yrittää työntää synnintunnon pois mielestään ja turruttaa sen tavalla tai toisella. Jumala kutsuu meitä kuitenkin selvittämään asiat ja lupaa, että vaikka syntimme ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi (Jes. 1:18). Tunnustetaan syntimme ja uskotaan, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7).

Armo riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti