Ilon valtaamat

"Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!” (Ps. 122:1)

Eräs seurakunta mainosti näyttävästi tienvarsimainoksessa tulevan sunnuntain aihetta: "Mikä on helvetti?" Otsikon alla luki hieman pienemmällä tekstillä kutsu: "Tule tuntia aiemmin kuuntelemaan kirkkokuoromme harjoitusta." Hyvää tarkoittavasta ajatuksesta tuli tahatonta komiikkaa. Kirkkoon meneminen voi olla ikävystyttävä velvollisuus, pakko tai ilo, kuten se oli Daavidille hänen mennessään muiden kanssa ylistämään Jumalaa. Onko Herran huoneeseen meneminen meille iloinen asia? Saamamme vastaus riippuu pitkälti siitä, keneltä asiaa kysymme. Toinen pitää enemmän kaavamaisesta liturgiasta ja urkumusiikista. Toinen enemmän vapaasta ilmapiiristä ja riehakkaasta ylistyksestä. Rakkauden tähden meidän tulisi olla valmiit myös luopumaan meille tärkeistä perinteistä, jos ne muodostuvat esteeksi uusien ihmisten tavoittamiselle. Tehdään kaikkemme, jotta Herra voisi liittää joukkoomme lisää niitä, jotka pelastuvat (Apt. 2:47).

Usko on iloinen asia.

Voimaa ylhäältä

”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt. 1:8)

Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän tehdä kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan (Matt. 28:19-20), mutta ennen liikkeelle lähtöä heidän tuli kuitenkin odottaa Pyhän Hengen kastetta (1:4-5). Pyhä Henki antaisi heille voiman toimia Kristuksen todistajana lähellä ja kaukana (1:8). Jeesuksesta kertominen, Raamatun opettaminen tai mikään muukaan hengellinen toiminta ei ole jotain, jota yritämme suorittaa yliopisto-opintoihin tai omaan viisauteemme nojaten. Siitä ei tule yksinkertaisesti mitään ilman Pyhän Hengen antamaa voimaa. Ilman Häntä emme pysty todistamaan ja voittamaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Pyhä Henki, tuo mittaamaton voima (Ef. 1:19-20), vaikuttaa meissä kaiken rohkeuden, rakkauden, varmuuden ja auktoriteetin, mitä tarvitsemme Hänen kutsunsa täyttämiseen.

Herra, täytä Hengelläsi.

Ei kuulu sinulle

Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua." (Joh. 21:22)

Pietaria kiinnosti Johanneksen tulevaisuus (21:21). Jeesus kehotti Pietaria olemaan huolehtimatta siitä ja sai ohjeen keskittyä omaan vaellukseensa Jeesuksen opetuslapsena. Meillä on taipumus vertailla omaa elämäämme toisten elämään - niin omistautumisen syvyyttä Jeesuksen seuraajana kuin menestystä elämässä yleensä. Haemme helposti toisten uskonelämän ja -vaelluksen seuraamisen kautta oikeutusta itsellemme toimia suuntaan tai toiseen. Mutta mitä se meille kuuluu? Jokainen meistä on vastuussa omasta suhteesta Jeesukseen ja siitä, miten seuraamme Häntä (Room. 14:4). Turvataan kaikessa Jeesukseen ja kuljetaan Hengen voimassa. Julistetaan Kristusta ja luotetaan, että Jumala vie työnsä päätökseen myös meidän kohdallamme (Fil. 1:6).

Seurataan Häntä.

Anna näkyä

”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh. 20:21)

Jos joku keksii lääkintäkeinon tappavaan tautiin eikä tuo sitä kaikkien ulottuville, kyseinen henkilö tai ryhmä syyllistyy rikokseen ihmisyyttä vastaan. Synti on tappava tauti, mutta Jeesus on lääke (Room. 6:23). Meidän, jotka olemme saaneet vastaanottaa Jeesuksen Herrana ja Vapahtajana, ei ole tarkoitus pitää evankeliumin ilosanomaa sisäpiiritietona. Sanoma syntien anteeksiantamisesta ja iankaikkisesta elämästä on liian merkittävä vaiettavaksi (20:31), mutta silti monet Jeesuksen omat elävät varoen, etteivät vain ilmaisisi uskoaan julkisesti tai ainakaan liian avoimesti. Jeesuksen todistajana oleminen ei ole satunnainen projekti silloin tällöin, vaan se on jokapäiväistä elämää Pyhän Hengen voimassa. Ei hävetä, vaan annetaan uskomme näkyä ja kuulua. Jumala antaa siihen voiman.

Olemme lähetetyt.