”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.” (Mark. 1:35)
Rukous oli Jeesukselle tärkeää, joten Hän vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoillakseen (Mark. 6:46; Luuk. 4:42; 5:16; 6:12). Jos rukous kerran oli näin tärkeää Jeesukselle, sen tulisi olla sitä myös meille. Ajan löytäminen rukoukselle kiireisen arjen keskellä ei ole kuitenkaan aina helppoa. Ehkäpä meidän tulisi ottaa enemmän mallia Jeesuksesta ja vetäytyä säännöllisesti yksinäisyyteen keskustelemaan Jumalan kanssa ilman häiriötekijöitä. Saadakseen olla rauhassa, Jeesus nousi ylös varhain, eikä mikään estä meitäkään heräämästä aiemmin. Aamulla rukoilemisessa ennen päivän muita tehtäviä on puolensa. Voimme kääntää heti herättyämme sydämemme Jumalan puoleen ja pyytää tulevaan päivään Hänen apuaan ja johdatustaan. Voimme pyytää Häntä täyttämään meitä Hengellään ja auttamaan meitä elämään koko päivä Hänen tahdossaan. Herran kasvojen edessä on hyvä aloittaa uusi päivä.
Rukoillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti