”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." (Mark. 6:31)
Jeesus oli lähettänyt opetuslapset julistamaan ja parantamaan (6:7-13). Nyt he palasivat evankelioimismatkaltaan ja tulivat kertomaan Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet (6:30). Ilmassa oli kunnon pöhinää. Ihmisiä tuli ja meni sellaiseen tahtiin, etteivät opetuslapset edes ehtineet syömään, joten Jeesus vei heidät rauhalliseen paikkaan levähtämään. On aika tehdä työtä ja on aika levähtää. Jeesus on lähettänyt meidät kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia kaikille luoduille (16:15). Se ei tapahdu omassa voimassamme ja omien suunnitelmiemme varassa eikä meidän ole tarkoitus juosta itseämme väsyksiin. Muistetaan siis levätä välillä ja vetäydytään päivittäin yksinäisyyteen Jeesuksen kanssa (Matt. 6:6).
Polviltaan on hyvä jatkaa matkaa.
Juuri näin! :) ollu sekin mielessä, jokapäiväinen Leipä. Että osais tyytyä määräosaansa Leipää. Vähä siinäkin mielessä, että kun on niitä levähtämispäiviä jolloin ei niin Herra puhu ja pitää vaan olla, niin vois mennä ne läpi hyvässä levossa ja rauhassa.
VastaaPoistaKun jotain sekin on, kun varoitetaan että älkää olko vaelluksessanne ahneita.. ja mitä se väärän voiton tavoittelu on? Ehkä sitä "vatsa on heidän jumalansa" jne.. eli ku meidän liha haluis paisua, ja saada olla se lähtökohta ja johtaja, hengellisyyttä joka tuntuu mukavalta ja sopii itselle.
Kun ne levähdyspäivät, ja laaksotkin, voi olla niitä just tärkeitä, Herra voi olla hiljempaa juuri siksi että kaikki on kunnossa ja juuri on edessä voittoisia asekelia. Voi olla synnytystuskiakin, kaikki voi olla Jumalan puolelta jo viritetty kohdalleen, kaikki kunnossa mutta pieni hetki pitää levähtää ja odottaa, ja astua eteenpäin vasta kun kuuluu astunnan kahina balsamipuiden latvoissa!! Kiitos Herralle!!
Eliakin on siellä luolassa piilossa, kuten oli niitä muitakin Herran profeettoja piilossa uskonnolliseen asuun puettua perkeleen hengetärtä Iisebeliä. Tuntuu että nytkin on jäännös, joka on monin osin piilossa. Ja eteenpäin mennään väläyksittäin, välillä taas piilossa levähtäen ja taas esiin hetkeksi. Ja alkaapa olla piilottelu ohikin aivan juuri. Elian jumala vastaa Tulella, Sanan vedellä kun vaan kastellaan niin pian pamahtaa. Baalin joukot on valehdellut ja lupaillut ja yrittänyt, ja Elämää ne ei ole aikaansaaneet. isoja otsikoita kyllä, ja ihmispalvontaa. Rakennelmia, työmuotoja, kulisseja, palkkapaimenia, puitteita, budjetteja, missioita, showta, staroja ja värivaloja ja puhujia uskottelemassa ihmisille että nämä muka olis jotain mitä eivät oikeasti ole. Nyt on aika tullut etsiä hengellisiä todellisuuksia, astua niihin, etsiä ja löytää. Eikä uskoa että on niissä ilman että se on todellisuutta.
Mietin tuossa, että linja on moninpaikoin se, että puhuja kertoo yleisölle jotain, mitä yleisö sitten uskoo ilman että se on heissä ja heille millään muotoa todellisuutta. Raakasti sanottuna, puhuja väittää Sanaan vedoten että te olette Kristuksessa, ja yleisö yrittää uskoa ja uskookin olevansa, vaikka eivät ole. Osa ei ole ikinä tullut ovesta sisään, ja osa ehkä tullut muttei ole jatkanut montaakaan askelta kilvoituksen Tiellä. Onneks se muinaisten polkujen Totuuden Sanan saarna on heräämässä, jossa ihmisiä haastetaan todella tutkimaan itseään. Samaan aikaan toki monin paikoin ihmisiä myös yllytetään uskomaan valheellisesti jotta Jeesuksia ollaan, vaikka eletään lihassa täysin siemauksin. Kaksi tietä on. Toinen Tie kirkastuu kirkastumistaan, vähäinen on se jäännös joka sillä Tiellä vaeltaa, mutta Paimen kokoaa laumaansa, eksyneitä etsii ja palauttaa kirkkauden Tielle.