”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." (Ps. 32:1)
Daavid puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Niin kauan kuin hän vaikeni synnistään, hänen ruumiinsa riutui ja kuihtui. Hän huusi tuskissaan päivät päästään, kun Jumalan käsi painoi raskaana öin ja päivin omantunnon syyttäessä häntä. Syyllisyys vaikutti jopa ruokahaluun, niin että hänen elämänvoimansa haihtui kuin kosteus kesän helteessä. Daavid tiesi, että vain yksi asia voisi tuoda vapauden. Hän tunnusti syntinsä Jumalalle, eikä yrittänyt enää salata pahoja tekojaan. Jumala armahti häntä antaen pahat teot anteeksi ja ottaen pois syntien taakan. Synnin aiheuttama syyllisyys vaihtui Jumalan lapsen vapauteen. Kuinka onnellinen onkaan ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä (32:2-5).
Ristin luona sydän puhdistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti