”Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle.” (Ps. 27:4)
Daavid pyysi, että saisi olla lähellä Jumalaa koko elämänsä ajan. Katsella Herran ihanuutta ja odottaa Hänen äänensä kuulemista. Daavid tiesi, ettei mikään muu maailmassa ole niin tärkeää kuin se, että saa olla Jumalan läsnäolossa. Valitettavasti tämä ei ole kaikille elämän tärkein toive. Ei edes kaikille niille, jotka kutsuvat itseään kristityksi. Sanomme uskovamme Häneen, mutta elämme elämäämme kuin Häntä ei olisikaan. Moni ajallinen asia on tullut rakkaammaksi kuin Jeesus siitäkin huolimatta, että meitä kehotetaan kiinnittämään katseemme näkymättömään eikä näkyvään (2. Kor. 4:18). Jeesus kutsuu meitä kääntymään, tekemään parannuksen ja palaamaan ensi ajan rakkauteen (Ilm. 2:4-5). Pyritään siis yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksemme (2. Piet. 1:10) ja annetaan Hengen ohjata elämäämme (Gal. 5:16).
Hän tuo Herran läsnäolon elämääsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti