"Älä pelkää, vaan usko." (Mark. 5:36)
Jairos, synagogan esimies, oli tullut pyytämään Jeesukselta apua, jotta tämä parantaisi hänen kuolemaisillaan olevan tyttärensä (5:21-24). Mutta ennen kuin he ehtivät Jairoksen kotiin, tälle tultiin kertomaan, että hänen tyttärensä oli kuollut, joten Jeesuksen apua ei enää tarvittaisi (5:35). Miten musertavilta noiden sanojen täytyi kuullostaa tuon isän korvissa? Millaisia ajatuksia isän mieleen ehti nousta? Tunnevyöry oli varmaan valtava. Suru. Menetys. Tuska. Epätoivo. Vajosiko isä voimattomana maahan itkien? Ajatteliko hän kaikkia niitä asioita, jotka jäivät tekemättä ja kokematta yhdessä? "Älä pelkää, vaan usko." Jeesus voi tuoda avun tilanteeseen, jossa inhimillisesti ajateltuna ei ole enää mitään tehtävissä (5:41-42). Ei jäädä yksin asioidemme kanssa, mitä ikinä ne ovatkaan, vaan tullaan Jeesuksen luokse, joka voi meitä auttaa.
Älä pelkää. Usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti