”Riemuitkaamme sinun voitostasi ja nostakaamme lippumme Jumalamme nimessä.” (Ps. 20:6)
Kansakunnat kerskuvat voimastaan marssittamalla juhlapäivinä TV-kameroiden eteen aseitaan ja joukkojaan osoittaakseen sotilaallista mahtiaan muille. Näin on ollut kautta historian, niin myös Daavidin päivinä (20:8). Kautta historian on noussut hallitsijoita ja valtakuntia, jotka ovat kuuluttaneet omaa erinomaisuuttaan ja ajatelleet olevansa erityisempiä kuin kaikki muut. Jokainen niistä on kadonnut vuorollaan historian hämärään. Daavid ymmärsi, että omalla erinomaisuudella kerskumisen sijaan kannattaa laittaa luottamuksensa Jumalaan. Mikään valtio ei ole Jumalan lapsen todellinen koti, vaan olemme aina vieraita ja muukalaisia maan päällä (Hepr. 11:13). Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät jo rakkaan Poikansa valtakuntaan (Kol. 1:13), joka tulee kerran näkyvällä tavalla. Tuota päivää odottaessamme saamme ylistää häntä, joka on avannut meille pääsyn tuohon valtakuntaan ja kutsua muitakin tuon valtakunnan kansalaisiksi.
Nostetaan lippumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti