”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” (Matt. 18:21)
Pietari oli mielestään antelias anteeksiantamisen suhteen ja ajatteli kenties saavansa Jeesukselta kehuja oivalluksestaan. Hän sai kuitenkin kuulla, että hänen tulisi antaa anteeksi moninkertaisesti enemmän, sillä tarkoitus ei ole pitää tilastoa anteeksiantamiskerroista, vaan olla valmis armahtamaan yhä uudelleen (18:22). Havainnollistaakseen asiaa Jeesus kertoi vertauksen kuninkaasta, joka antoi palvelijalleen anteeksi mittaamattoman suuren velan tämän anoessa armoa. Vapaaksi päästyään palvelija törmäsi palvelustoveriinsa, joka oli velkaa pikkusumman. Juuri armahduksen kokeneelta ei herunut armoa toverilleen, vaan hän toimitti tämän vankilaan. Kun kuningas sai kuulla tästä, hän kutsui tuon armottoman palvelijan luokseen, kysyi, eikö tämän olisi pitänyt olla armollinen palvelustoverilleen, ja vangitutti hänet (18:23-34). Me olemme saaneet kaiken anteeksi pelkästä armosta (Tiit. 3:5). Olemmehan valmiit antamaan sydämestämme anteeksi meitä rikkoneille (18:35)?
Kerta toisensa jälkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti