”Monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki.” (Matt. 12:15)
Jeesus elää ja toimii edelleen (Hepr. 13:8), mutta jostain syystä kirkkomme ovat sunnuntaisin varsin tyhjiä. Niinpä meistä on tullut taitavia selittämään sitä, miksei ihmiset tule järjestämiimme hengellisiin tilaisuuksiin. Elämä on niin kiireistä, ettei viikon töiden jälkeen enää jakseta lähteä minnekään. Lasten harrastukset osuvat juuri samaan ajankohtaan. Ihmiset eivät halua sitoutua eikä heitä kiinnosta uskonasiat. Voisiko meissäkin olla vikaa? Ovatko uskonnolliset muodot tulleet fariseusten tavoin Jumalan valtakunnan etenemisen esteiksi (12:9-13)? Elämmekö itse Jumalan armosta ja onko meillä sellainen suhde Jeesukseen, että muutkin haluavat päästä osallisiksi samasta elämästä? Olemmeko juuttuneet liikaa neljän seinän sisälle, kun meidän pitäisi mennä Jeesuksen tavoin sinne, missä ihmiset ovat? Olipa syyt mitkä tahansa, jotain pitäisi tehdä, sillä Jeesus on yhä ihmisten ainoa toivo (12:21) ja kutsuu jokaista seuraamaan häntä.
Voisiko se auttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti